Lapseni vaatekaappi on ollut viimeisen vuoden ajan enempi lattialla kuin kaapissa. Hyvin hankala yhtälö: laiskuus estää siivoamasta ja pöpökammoisuus ei anna pukea päälle lattialla ollutta. Viikkaan kyllä pyykit aina valmiisiin pinoihin jokaisen itsensä kaappiin vietäväksi, mutta eipä se auta, kun muu kaappi on sekaisin. Sen viikkaamisen lapsi vielä minulta kestää, mutta muuten hänen vaatteisiinsa ei saa muut koskea, koska samoilla käsillä on saattanut hoitaa vaikka perheen lemmikkejä sitä ennen. Pöpöjä.. Samassa tilassa on myös meidän muiden perheenjäsenten vaatekaappeja, liinavaatekaappi, matkalaukkuja ja olkakasseja ja niin edelleen. Samaa tilaa käyttää siis koko perhe. Siitä sitten tallustellaan lapsen vaatteiden yli ja yritetään olla kompastumatta. Monen päivän, sanomisen (ja lopulta huutamisen) jälkeen vaatteet ehkä löytävät tiensä takaisin kaappiin. Vain ollakseen seuraavana päivänä taas kaikki lattialla. Välillä olen huomannut, että lapsi on käynyt heittämässä pyykkikoppaan vaatteita, jotka eivät ole olleet päällä lainkaan. Puhtaalta lattialta nostanut ja vienyt pestäväkseni. Joku paita kiersi näin muutaman viikon ajan, aina se oli pesussa, vaikkei välissä ollut päällä käynytkään. Tein stopin, että minä en enää pyykkää sellaisia vaatteita, jotka lapsi on itse lattialle levittänyt, pyykkiä riittää perheessä muutenkin. Jos ne eivät pysy kaapissa, niin olkoot, mutta ei ole meidän vika jos vahingossa tallaamme lapsen vaatteet pyyhettä hakiessamme. Riemastustahan sitä seurasi, kyllä vain.

Järjestelimme sitten lapsen huonetta hieman uudelleen, jotta saimme sinne tilaa vaatekaapille. Ajattelin, että näin säästämme kaikkien hermoja. Muut pääsevät omille kaapeilleen tallomatta toisen vaatteita ja tarpeen tullen voin vetää lapsen huoneen oven kiinni, jottei tarvitse sotkua katsella. Lapsen ei tarvitse miettiä kuka ehkä astui paidan päälle ja mitä siinä lattialla oli ennen sitä ollut. Lapsi oli siis oikein onnellinen tästä. Hän katseli vanhasta kaapista käyttökelpoiset vaatteet ja järjesteli ne hienosti kaappiinsa. Vakuutti, että loput saa laittaa pois. Siis wau, kerrankin jokin asia meni kerrasta hienosti! Paitsi että sitten huomasin, että uuden vaatekaapin hyllyillä oli vain kasa lapsen treenivaatteita. Ihmettelin tätä, kun pyykkikopatkin olin juuri pessyt tyhjäksi, mutta lapsi tuumi, että kaikki muut vanhassa kaapissa olevat ovat pieniä tai hän ei niitä muutoin enää käytä. Tarkempi tarkastelu osoitti, että vanhassa kaapissa oli valtava vuori lapsen vaatteita ja sinne oli jääneet esimerkiksi kaikki lapsen sukat ja alushousut. Että todellako nämä saa kaikki laittaa pois? Hups! Lapsi ei ollut huomannut niitä. No, lapsi haki alusvaatteita ja sukkia ja muutakin. Sitten oli valmista, nyt sai kaikki loput laittaa vanhasta kaapista pois. Okei, kävinpa avaamassa vanhan vaatekaapin oven huomatakseni, että kaapissa oli edelleen esimerkiksi monta lapsen lempipaitaa. Että todellako näin, nämä saa laittaa pois? Oho ja Hups! Lapsi ei ollut huomannut niitäkään. No, ei siinä mitään, hengitin syvään ja annoin lapsen rauhassa katsoa kaapit uudelleen. Sitten ihan varmasti sai kaikki loput laittaa vanhasta kaapista pois. Uskoin ja annoin olla. Hetkisen. Sitten aloin epäillä ja kävin vilkaisemassa kaappien sisällön. Vanhassa kaapissa oli edelleen paljon vaatteita, joita lapsi on käyttänyt jatkuvasti. Että todellako näitä et enää käytä? Eikä, oho ja Hups! Ei ollut lapsi huomannut taaskaan. Nyt jo hermostuin. "Siis rakas lapsi, voisitko kerrankin tehdä jonkun asian alusta loppuun kerralla??!!" No, lapsi kävi vaatekaapillaan seisoskelemassa ja tuumi lopulta, että nyt sitten ihan oikeasti on vanha kaappi siivottu. Vaan ei ei ei, vanhassa kaapissa oli edelleen melkoinen vuori käyttökelpoista vaatetta. Lisäksi lapsi oli kärrännyt pyykkikoriin ison kasan viikattua vaatetta, puhtaalta tuoksuvaa, mutta jotka vielä pari päivää sitten olivat olleet lattialla. Hermostuin totaalisesti. Hain kaksi muovipussia, toiseen pakkasin vanhasta kaapista kaverin lapselle sopivaa vaatetta, toiseen heitin roskiin menevää ja siivouskaappiin viskelin pesuräteiksi kelpaavat yövaatteet. Lapsi alkaa olla jo aikuisen mitoissa, joten sukat keräsin itselleni. Pyykkikorista keräsin sen sinne heitetyn, puhtaan ja viikatun vaatekasan ja sulloin muovipussiin kylppärin nurkkaan. En vielä tiedä mitä sille teen, tuli kesken kaiken niin hirvittävän kamala voittajaäiti-fiilis, että huh. Enkä taaskaan tiedä oliko vastassa KuningatarMurkku vai pakkoajatusten kanssa painiva lapsi. Ehkä molempia. Äidistä tuli kuitenkin ihan taapero. Jätin sen kaverin lapselle menevän vaatepussin näkyvälle paikalle ja kaapistani löytyy nyt iso kasa puhtaita sukkia, hakekoot jommasta kummasta, kun ei omasta kaapistaan enää löydä..