Illat ovat vaikeita. Tosi vaikeita. Päivätkin, mutta silloin edes joskus lapsi kykenee kuuntelemaan järjen ääntänsä. Iltaisin ei. Eilen illalla lapsi yritti pitkän aikaa löytää päällensä yövaatteita. Edellisenä yönä päällä ollut oli sattunut tippumaan lattialle. Ei voinut enää käyttää. Kaapista löytyi kyllä useampikin erilainen yövaate. Mutta niitä ei voi käyttää, koska nekin ovat käyneet lattialla, tippuivat kun lapsi edellisenä iltana oli etsinyt päälle laitettavaa. Ei auta aikuisenkaan järjen ääni, ei rauhoittelu, ei mikään. Kun ei voi pukea kaapista puhdasta päälle, niin ei kerta kaikkiaan voi. Joku pusero sitten yöksi päälle ilmestyi. Sama taas tänä iltana. Eihän nyt samaa vaatetta voi kahtena yönä peräkkäin pitää. Eikä niitä yövaatteita ollut tänäänkään pestynä yhtään sen enempää kuin eilenkään. Kaapissahan niitä puhtaita olisi runsain mitoin, mutta kun ei.