Vähän sellainen olo.

Rinnalle oli ajateltu aloittaa yksi lääke, siitä oli jo aiemmin puhuttu. Mutta uusimman tutkimustiedon pohjalta ilmeisesti joku toinen tulossa enempi käytäntöön. Asiantuntija olikin yhtäkkiä epävarma, että kumpi aloittaa. Heitetään siis pallo vähän niin kuin potilaalle ja perheelle että kumpi. HÄH?? Tässä kohtaa jo karvat nousi niskassa pystyyn. Toin sitten esille, että kun olemme koko ajan olleet vähän sitä mieltä, ettei nykyinen lääke ole oikein minkäänmoinen. Siitä ei ole ollut hyötyä, joskaan ei haittaakaan. Mutta että nuori on sitä nyt yli vuoden syönyt erilaisilla annoksilla, enkä osaa nimetä mitään asiaa, missä siitä olisi ollut apua. Asiantuntija totesi siihen, että eihän sitä ole potilas syönyt kuin puolitoista kuukautta hoitoannoksella. Eli se, että nuori on syönyt lääkettä yli vuoden ajan ilman vastetta ennen puolitoista kuukautta sitten tapahtunutta hoitotasolle nostoa (viimeiset 25mg 200mg annoksesta), niin sillä ei ole mitään merkitystä.. Hitusen ärsytyskynnys nousi lisää. Sitten asiantuntija kertoi, että jos nyt aletaan purkaa vanhaa lääkitystä ("Vaikka potilas ei ole hänelle tällaista toivetta edes esittänyt, vaan äiti nyt sen esittää."), niin hänelle ei saa enää lääkekontrolliaikoja, koska hän on siirtymässä muualle. Siinä kohtaa maljani vuoti yli: miten ihmeessä voi ajatella MINKÄÄNLAISIA lääkemuutoksia tässä kohtaa, jos kerta kontrolliaikaa ei ole saatavilla, eikä uudesta hoitavasta lääkäristä ole vielä minkäänlaista tietoa??? Meni ihan ymmärrykseni yli.

Hetken hiljaa puuskuteltuani jotenkin pääsimme onneksi takaisin samalle polulle. Sain sanottua, että haluamme kokeilla nykyisen lääkityksen asteittaista purkua ja nähdä sen vaikutukset nuoren olotilaan. Asiantuntija suostui pudottamaan annosta murusen. Palaamme hoitotasolle takaisin, jos olo tuntuu huonontuvan. Rinnalle otettavat lääkkeet ja niin edelleen katsotaan sitten uuden lääkärin kanssa. "Tämä purku ei ole normaali käytäntö, mutta kun potilas ja perhe näin haluaa.." ja loppuun kaneetti, että tässä tehdään nyt nurinkurin, kun nuoressa on nähtävissä väsymisen merkkejä ja lääkitystä puretaan.

Niin että olenko nyt sitten ihan paska ja ymmärtämätön äiti, sen varmaan näen pian. Sydämestäni toivon, etten tehnyt nuorelleni nyt karhunpalvelusta, sillä kyllä mun takaraivoon jäi kaikumaan asiantuntijan viimeiset sanat.. Sillä voihan olla, että tällä kertaa minä olen ihan vitun väärässä ja asiantuntija täysin oikeassa.