.. mutta mutta. Välittömästi osastolta kotiutumisen jälkeen oli hetken aikaa vaikeaa, mutta sitten alkoi näyttää siltä, että ehkä nyt on oikea lääkitys ja että suunta olisi kääntymässä oikeaan päin. Ei niinkään ajatusten suhteen, ne ovat koko ajan olleet nuorella yhtä vahvoja, mutta jokin asia nuoressa muuttui rauhallisemmaksi, rennommaksi. Edellisen lääkkeen kanssa nuoren piti olla jatkuvasti liikkeessä ja vispata edes jalkaa, mutta sellaista ei ole enää ollut tai ainakin selvästi vähempi. Mutta ajatuksissa ei näy minkäänlaista muutoksen merkkiä. Ne ovat aina vain ihan yhtä vahvoja (ja käsittämättömiä) kuin aikaisemminkin. Nuori itsekin tuumasi, että niiden suhteen ei mikään ole muuttunut koko aikana. Siis 2.5 vuoden aikana. Tietynlainen kohde on vaihtunut useammankin kerran, mutta itse oireiden vahvuus on säilynyt. Olen alkanut ajatella, että ehkä nuoreni ei koskaan tästä enää muutukaan. Jokin aika sitten ajatus tuntui vielä ihan musertavalta, mutta nyt se on lähinnä ajatus siinä missä jokin muukin ajatus. Mahdollinen tosiasia. Surullista, mutta minkäs teet. 

Yritän nyt nauttia niistä hetkistä, kun nuori pystyy olla lähellä. Koska hyvin usein on niitä hetkiä, ettei edes samaan ovenripaan voi koskea. Olen opetellut suodattamaan asioita toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kuten esimerkiksi käsienpesujen äänet ja olen siinä oppinut jo aika hyväksi. Puolisolla on siinä vielä hurja työsarka tehtävänä, mutta ehkä se siitä joskus.  Sen sijaan jatkuvaa taistelua on siitä, voiko joka suihkun jälkeen ottaa uuden pyyhkeen tai hakea kaapista uutta petivaatetta, koska tyyny tai peitto on käynyt yöllä lattialla tai onko vartin päällä ollut paita likainen vai ei. Ja miljoona muuta asiaa. Yritän silti olla vaipumatta epätoivoon. Koska onhan niitäkin, hyviä hetkiä. 

Kesäloma tulee nuorella tarpeeseen, takana on ihan todella raskas kouluvuosi. Osastojakson jälkeen nuori ei ole lukenut kertaakaan kokeisiin, ei vain jaksa/muista/kykene. Kunnialla niistä on silti selvinnyt, joten olkoon. Vaikka lomat ovat aina olleet nuorelleni vaikeita rutiinien puuttumisen vuoksi, niin luulen että tänä kesänä loma tulee vähintäänkin tarpeeseen, ainakin alkukesästä. Jahka sängynpohjalla makoilu alkaa vaikuttaa huolestuttavan pitkäkestoiselta, niin kotona piisaa kyllä vaikka minkälaista hommaa tehtäväksi. Niistä on tarjolla hieman taskurahaakin houkuttimeksi. Katsotaan ja annetaan ajan kulua.