Kesälaitumella, ansaitusti, vihdoinkin. Vaikka kouluvuosi oli superraskas ja nuori kävi koulunsa läpi vasemmalla kädellä heittäen, niin todistus oli siitä huolimatta ihan yhtä hyvä kuin ennenkin, kiitettävä. Ihmettelen. Tai siis en, nuoreni on älykäs. Mutta olisi voinut kuvitella, että runsaista poissaoloista ja osastojaksosta johtuen jotain olisi näkynyt paperillakin.

Nuoren lääkitys on nyt tämänkin lääkityksen kohdalla nostettu maksimivahvuuteen. Vielä reilu kuukausi takaperin näytti siltä, että nyt saattaisi olla oikea lääkitys, mutta ei se taida niin ollakaan. Ei vaikutusta yhtään mihinkään. Äsken seurasin salaa nuoreni iltatouhuja: jokaikinen huonekalu, ovi, vaate piti väistää ja kiertää kädet puuskassa kaukaa. Nuolaista sormiaan, kun on johonkin koskenut. Kuurata kädet suihkunkin jälkeen moneen otteeseen. Pukea vaatteet tilassa, jossa on eniten tilaa ympärillä. Ihan siis samanlainen ilta kuin kaikki illat tämän 2.5 vuoden aikana. Kohta kolmen vuoden. Nuoreni totesi eilen, että häntä on viime aikoina ahdistanut ja väsyttänyt tavallista enemmän. Lääkeannosten nosto sen todennäköisesti tekee. Yritän pitää toivoa yllä, että parin viikon päästä helpottaa ylimääräinen ahdistus, kun nosto on nyt saatu tappiinsa. Toivotaan parasta ja samalla salassa pelätään pahinta.

Nyt on siis menossa toinen SSRI-lääke nuorella. Mikäli tästäkään ei ole minkäänlaista hyötyä, niin elokuussa sitten täysin uudet kuviot. Lääkärit ovat jo keskustelleet, että koska on myös epäilyä taustalla olevasta tarkkaavaisuushäiriöstä, niin mahdollisesti seuraavaksi kokeillaan siihen kohdentuva lääke, mikä on sen vaikutus nuoren olotilaan, ajatuksiin ja pakko-oireisiin. Sen pitäisi olla "helppo" kokeilu siinä mielessä, että vaikutus tulee nopeasti, jos on tullakseen. Ei tarvitse odotella kuukautta vasteen alkamista. En tiedä mikä sitten on seuraava askel, jos sekään ei toimi. Mutta en sitä murehdi vielä, vaikka välillä tekisikin mieli heittää kaikki pillerit, terapiakäynnit, lääkärin vastaanotot ja meidän vanhempien tukikäynnit romukoppaan ja antaa olla. Kohta kolme vuotta on pitkä aika, eikä mikään ole muuttunut mihinkään tänä aikana. Tai no, alun nukahtamisvaikeudet jäivät nopeasti pois. Hurjan tärkeä juttu kyllä se. Minkälaisessa kunnossa nuori olisikaan, jos ei saisi kaiken tämän lisäksi nukuttua..